Lapsi tarvitsee paljon itsetekemistä. Harhakäsitys on, että pienet lapset, esim. 1.-2. luokkalaiset eivät osaisi itse tehdä. Aivan liian helposti lapselle annetaan valmis shabloona, jolla varmistetaan, että esim. askartelutyöstä tulee opettajan mielestä hyvä.
Periaatteenani on, että kaikki tehdään ”pitkästä tavarasta”. Ensiksi annetaan ideoita, joista jokainen suunnittelee omanlaisensa tuotteen. Tämä on samalla ongelmanratkaisua, josta olen aikoinanan tehnyt myös pro gradu -työnikin.
Puukäsitöissä en esivalmistele mitään, vaan jokainen, suunnittelun jälkeen, ottaa laudan ja sahaa siitä sopivia paloja. Kaikista töistä tulee erilaisia ja oppilaalla on mahdollisuus kriittisesti arvioida oman tekemisensä tuloksia, tuotteen toimivuutta, käytännöllisyyttä, siisteyttä jne. Puhunkin aina oppilaille omavalvonnasta, joka pitäisi olla kaiken tekemisen perustana.
Luovuus
Sisukkuus
Tavoitteellisuus